Hejssan. Oon saattanu asiasta joskus ohimennen mainitakkin, mutta nyt viime keskiviikkona multa leikattiin (kyllä-leikattiin, ei revitty normaalisti) viisaudenhammas pois. Se ei ollu vielä puhjennut, mutta se piti kuulemma silti saada pois, siitä moinen toimenpide johtui. Oon rampannu hammaslääkärissä tosi useesti ainakin kuuden ikäsestä lähtien, eli en hammaslääkärissäkäyntiä enään yleensä pelkää, mutta mulle oli kerrottu mitä tossa leikkauksessa tehdään ja niinhän siinä kävi että mulle iski kamala paniikki juur ennen sitä leikkausta ja porasin kun joku pikkutenava :D Ei se loppuviimeks paljon sattunu, mutta oli vähän pelottavaa silti kun tunsin kun ien viillettiin auki ja leukaluuhun alettiin porata reikää mistä hammas saatais ulos. Ja kun sitä ei saatu niin sitten otettiin joku talttapääruuvarin näkönen työkalu jolla mun hammas pistettiin palasiks ja kuulu vaan kräkskräkskräkskräks kun se sitä väänteli :D 40minuuttia siinä meni, ja loppuviimeks mun hammas tais irrota aika pieninä palasina :D Onnistuhan se hammaslääkäri hajottaankin jonkun työkalun mun suuhuni. Se oli jo tikannu sen hammaskolon kiinni kun se rupes miettimään että oliskohan se sen instrumentin pää jääny sinne hammaskoloon!8) Ajattelin siinä vaiheessa että jos se on siellä niin joku kuolee. Onneks siihen ei kuitenkaan ajauduttu vaan se oltiin ilmeisesti imuroitu se pää :::D
Se hammaslääkäri kyseli multa varmaan viiden minuutin välein että onko kaikki hyvin ja eikai satu liikaa ja kehu hyvin mä pärjään, mun hammas on kuulemma hankalan puoleinen tapaus ja muistutti että puudutusta voi lisätä missä vaiheessa vaan jos mua rupee sattuun. Kyllähän mä siitä sitten selvisin, nyt kamppailen täällä enää jälkivaikutusten kanssa. Eikun poistaan toinen hammas sitten toiselta puolelta puolentoista viikon päästä!
Suville lähettelinkin ihastuttavia kuvia mun suustani, tikeistä, leikkaushaavasta ja nätisti sisäänpäin turvonneesta poskesta, mutta taidan kuitenkin jättää ne nyt täällä julkaisematta :D
Tälläsissä tunnelmissa vietin ensimmäisen (ja toisenkin) päiväni kotona. Sain äitin ja isän vakuutettua siitä että en voi vielä mennä kouluun seuraavana päivänä... Pelkäsin että sitä poistokohtaa särkis ihan hirveesti niinkun hammaslääkäri vähän uhkaskin, mutta ei onneks. Oon vetäny buranan varmaan joka päivä jossain vaiheessa leikkauksen jälkeen, mutta varsinaista särkyä ei oo onneks iskeny. Enemmän sattuu nyt muutaman päivän päästä kun ilmeiseti pureskelin poskeeni ihan kiitettävästi sillon kun se oli vielä puutunut, ja nyt se on sisältä turvonnu pikkasen ja musta on alkanu tuntua että oon venyttäny tota ompeluhaavaa ja että se purkautuu vielä ja kaak. Eli ollaan menty vähän takapakkia, onnistuin jo seuraavana päivänä (to) leikkauksen jälkeen syömään kiinteetä ruokaa mutta nyt sunnuntaina oon melkein palannu takasin johonkin velliin koska suun avaaminenkin sattuu. Ei siis tosiaankaan mikään kaikkein ihanin toimenpide kaikkine ongelmineen, mutta niinkun kerroin äidillekkin (joka sai nyt oivan tilaisuuden alkaa taas syyttelemään siitä että jos olisin mun oikomishoidon suorittanu kunnolla niin en olis ehkä joutunu tähän leikkaukseen), niin kärsin kyllä mielummin pari viikkoo siitä että multa leikatan nää hampaat kun koitan nukkua pari vuotta jonkun niskavedon kanssa. Ei tää niin kamalaa sentään ollut :D
Tilailin viimeviikolla kaikkee krääsää eBaysta mutta niistä mikään ei vielä kerinnyt mua piristämään tän viikon puolella. Ei oo kyllä ihmekkään, Usasta tilaamaani paitaa en odottanutkaan viikossa ja muut on Briteistä, ja niinkun varmaan kaikki tietää, siellä on leijaillut muutama lumihiutale siellä täällä niin mikään ei toimi eikä lennot lähde :D Esittelen niitä tilauksia sitten kun ne kaikki saapuu...
Yhden paketin posti mulle kuitenkin toi mitä en ollut osannut odottaa yhtään:
En ees muistanu että olin osallistunu johonkin Demin arvontaan, mutta olin kuitenkin sellaisesta voittanut Michael Jacksonin kiertue DVD:n! :D En oo sitä vielä kerriinny katsomaan, mutta varmaan tässä lähiaikoina raahaudun isän ja äidin kanssa alas katsomaan ton(;
Perjantaina sitten jo raahauduin ihmisten ilmoille. Mun poski oli turvonnu jo aika mojovan kokoseks, ja tän näkösenä jouduin koulun käytävillä näyttäytyyn:
Voitte tosiaan nyt hylätä kaikki teijän hurjaakin hurjemmat teorianne siitä miks näytin tältä, syynä oli pieni leikkaus. Ensviikolla saatte naureskella mulle taas kun vuorostaan toinen puoli näyttää tolta. Hyvällä tuurilla voin saada siihen vielä vaikka lisäks komeen mustelman (;
Iida ja Katja tuli mua piristään perjantain-lauantai yöks. Ne tuli ilmesesti keskustan kautta ja oli ostanu mulle tälläset:
Inkiväärin tuoksusta suihkugeeliä ja mango-pilttiä siltä varalta etten sais alas mitään kiinteetä ravintoa :D
Lauleltiin SingStaria ja sitten enimmäkseen katottiin leffoja. Alotettiin viaplaysta varmaankin kolme, mutta ei katottu niistä sitten mitään kunnolla. Mä pengoin meijän kaapista Mel Gibsonin leffan What women want ja Britnin leffan Crossroads joka katottiin ties kuinka monetta kertaa
Lauantai-iltana raahauduin poskeni kanssa hiukset sekasin ja ilman meikkiä katsomaan vuonna 85, moi vaan kaikille jotka mut siellä näitte :D Mä ihan tykkäsin kyseisestä leffasta (:
Eipä mulla muuta erityistä, tulimpahan avautuun teille tästä traagisesta hampaanpoistosta :D eli jos teitä jotain odotaa sama kohtalo niin se ei oo niin kamalaa kun se ehkä kuullostaa. Mulla alkaa turvotus olla jo pikkuhiljaa laskenu. Sain haaleen mustelman lauantaina, mutta sekin alkaa olla jo lähdössä. Jos jostain vielä angstaan tähän loppuun, niin mun maha ei tykkää antibiooteista ollenkaan ja se on ollu ihan kun täynnä kylmää ilmaa viimeiset pari päivää, mutta jos se siitä. Voiton puolella kuitenkin ollaan siis jo tän hampaan kanssa ::D
xoxo: Nina
